...ainakin mulla, jonka oikeasta vanhojenpäivästä on kulunut tasan 25 vuotta (ja pari päivää päälle, kun hidas hämäläinen ei saanut postausta aikaiseksi perjantaina).
Nykyään vanhojenpäivämeininki on mennyt melkoiseksi kilpavarusteluksi. Rahaa palaa ja ruiskurusketusta kuluu, ja prom-tyyliset mekot tilataan jopa jenkkilästä. Meikki, kampaus, tekokynnet ja -ripset on tietysti ihan must. Minun aikanani - siis joskus kivikaudella - pukeuduttiin vanhanaikaisiin vaatteisiin, joita joko vuokrattiin teatterin puvustosta tai kaivettiin mummon vintiltä. Ja sitäkin aikaisemmin - noin alkuräjähdyksen aikoihin - tapana oli pukeutua vanhaksi. Siis todellakin vanhaksi ihmiseksi.
Minä olin siis "vanha" vuonna 1987. Halusin jotain vähän erilaista, joten en hankkinut mitään krinoliinipukua, vaan sattumoisin paikallisen boutiquen aletangolta löytyi 1920-luvun tyylinen mekko, jota vähän tuunailin. Lisäsin lantion kohdalle leveän satiinikaitaleen, johon tuli iso rusetti, ja kaula-aukkoon plyyminauhaa. Lisäksi tietysti piti tehdä piiiitkät helmet kaulaan. Kengät olikin ihan normikäytössä olevat kiiltonahkaiset (=muoviset) t-remmiavokkaat, jotka nyt sattumalta sopivat tyyliin. Mekko maksoi tasan 100 markkaa. Toinen mokoma meni kampaajalle, sentään sellaisen satsauksen päivän kunniaksi tein. Erittäin harmillista on, ettei juhlapäivästä ole kuin pari huonoa valokuvaa, joista tässä yksi:
Ja mikä parasta siinä, että on vanha (ilman lainausmerkkejä)... ja hamsteri luonteeltaan. Puku on edelleen tallella alkuperäisessä muodossaan eli ylimääräiset koristukset poistettuna. Ja nythän se on taas jopa ihan ajankohtainen, monella muotitalollahan on ollut viime aikoina flapper-mekkoja mallistoissaan. Ja trendeistäkin viis, vintagetyylin ystävänä tälle löytyy kyllä varmasti käyttöä vielä.
1 kommentti:
Minä olin siis "vanha" alkuräjähdyksen aikaan;) t. Jojo
Lähetä kommentti