Rinkula

Hiljaiselolta on taas vaikuttanut käsitöiden osalta (hah, niinku ei muka kaiken muunkin), mutta onhan mulla ollut tässä kevään mittaan yksi koruprojektikin. En vain ole viitsinyt aikaisemmin siitä täällä mitään mainita, kas, kun kyseessä oli Iberon suunnittelukilpailu, jonka tulokset julkistettiin juuri vasta tänään. Päätin osallistua kisaan ihan huvikiseni, kun oli idea, ja tarve toteuttaa se omaan käyttöön joka tapauksessa. Ja kuinkas kävikään... 3. sija napsahti kohdalleni! 1. ja 2. sija meni muotoilun ja korualan ammattilaisille eli meikäläinen harrastelijanäpertelijä on erinomaisen tyytyväinen saavutukseensa.

Kilpailutyö tuli siis ristittyä Rinkulaksi:

Lisää aiheesta Iberon nettisivustolla, sieltä löytyy enemmän kuvia ja selostusta Rinkulasta ja tietysti muistakin semifinalisteista.

Lihansyöjän Gaucho ja interaktiivinen Inamo sekä muuta Lontoon ruokaa

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa jokusen sanan muutamasta Lontoon ruokapaikastamme... hyvä, kun vielä muistan jotain, matkastahan on jo monta kuukautta.

Aloitetaan Gauchosta. Sanotaan vaikka niin, että kasvissyöjät älkööt vaivautuko : ) Siis kyseessä on argentiinalainen pihviravintola ja siellä tosiaan tarjoillaan pääasiassa lihaa. Ravintolan sisustus on mielenkiintoinen, melkoisen hämärä (tosin muistin edelliseltä kerralta vielä hämärämmäksi), seiniä ja tuoleja myöten lehmäntaljoilla verhoiltu. Tarjoilija tulee esittelemään erilaisia raakoja lihakimpaleita ja kertoo niiden ominaisuuksista, jotta sitten on (muka) helpompi valita oma annoksensa, joka on siis muokattavissa monenlaisista liha- ja lisukevaihtoehdoista. Ruoka oli jälleen kerran aivan mahtavan herkullista, kaikki meidän seurueestamme olivat samaa mieltä. Kovin edullisesti tästä kuppilasta ei selviä, mutta kerrankos sitä... se tuntui olevan meillä lentävänä lauseena reissun aikana useamminkin. 

Gauchossa oli tosiaan niin hämärää, ettei omista valokuvista tullut juuri mitään.

Naistenvessassa oli kyllä hieno seinälamppu.

Toinen esittelemisen arvoinen kokemus on Sohossa sijaitseva Inamo, aasialainen fuusioravintola, jonka menu on saanut vaikutteita mm. Japanista, Kiinasta, Thaimaasta, Koreasta jne. Ravintolassa tilaukset hoidetaan interaktiivisesti pöydän pinnassa olevan "hiiren" avulla ja projektorilla heijastettavalla systeemillä. Eli pöytää tökkimällä saapi näkyviin ruoka- ja juomalistat kuvineen päivineen ja livekuvaa keittiöstä niin halutessaan ja laskun ja taksin saa myös tilattua samalla systeemillä. Ja jos aika käy pitkäksi ruokaa odotellessa, niin pöydällä voi pelata mm. laivanupotusta vastapäätä istuvan kaverin kanssa. Ja toki ihan oikean tarjoilijankin saa tarvittaessa kutsuttua paikalle. Ja mikä meille tuotti suurinta hupia, oli se, että pöydän "moodia" saa vaihdella mielensä mukaan eli erilaisia kuvio- ja värimaailmoja oli vaikka minkälaisia.

Tarjoilija suositteli tilaamaan pari alkupalaa per nuppi, koska annokset eivät olleet suuria... muka, kyllä itselleni ainakin olisi riittänyt yksikin. Me toimittiin siten, että kaikki valittiin yhtäaikaa ensin alkuruuat ja klikattiin tilaus menemään ja sitten vasta ne syötyämme valittiin ja tilattiin pääruuat jne. Kaikki toimi sujuvasti, sai ruokailla omaan tahtiin, ja ruuat tulivat melko sukkelasti.

Ruoka oli ihan ok, vaikkei nyt kuitenkaan mitään gourmet-elämystä tullutkaan koettua. Hintataso oli ainakin Gauchoon verrattuna ihan kohtuullinen: alkudrinksu, 2 alkuruokaa, pääruoka ja lasi viiniä maksoi noin 50 £ per nuppi eli mitä se nyt sitten euroissa tekee, jotain reilu 60 €. Eli voin suositella Inamoa ihan hauskana kokemuksena.

Täälläkin oli sen verran hämärää, että kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta jokusen nyt kuitenkin tähän laitan. Tilaussysteemi näytti tältä:

 Alkuruoka-annoksen kuva listalta heijastettuna...

 ... ja samainen annos ihan oikeassa elämässä

  

Pääruoka näytti palaneelta kököltä, mutta oli runsaalla kanelikerroksella kuorrutettua kanaa. 

Ja vihdoin sain maistettua fish and chipsiä, joka ikinen kerta Lontoossa käydessäni olen onnistunut sen klassikon missaamaan. Ja nykyään vältän kalan syömistä, kun saan aina siitä vatsan kipeäksi, mutta päätin siitä huolimatta ottaa riskin ja tilata annoksen Towerin linnan lounasravintolassa. Ja se oli kyllä varsin maistuva annos, samaa sanoivat kaveritkin.

No nyt tuli nälkä.

Helsinki Vintage

Helsinki Vintagessa oli taas paljon kivaa katseltavaa, muutama tunti vierähti sujuvasti siellä kierrellessä. Porukkaa oli liikkeellä paljon, mutta ei silti tungokseksi asti.

Penny Lanen valikoimien upein puku paraatipaikalla:

Päivän näyttävimmät korot oli päällystetty varsin psykedeelisellä brokadilla:

  

Varmaan pienimmät ikinä näkemäni aikuisten kengät koko 1½:

Kaunis kahviastiasto:

Verhoomo Vesilinnun kangasnäytepinossa oli mm. tällainen ihanuus:

Menevää musiikkia esitti Million Dollar Tones (tosin volyymiä olisi voinut vähän pienentää):

Ja mitä tarttui mukaan? Myyjän mukaan 1980-luvulta peräisin oleva käyttämätön Chanelin silkkihuivi (jonka aitoudesta en ole täysin vakuuttunut, lähinnä johtuen edullisesta hinnasta):

Noin 1960-luvulta peräisin oleva pallokuvioinen huivi:

Suomen Lelumuseon myyntipisteestä ostettu pikkuinen nallerintakoru:

Ai niin, Go for it vol. 2 Mintun toiveesta moikkasin myös paikalta bongattua Peetua : )

Kiva päivä siis oli, mutta olisin kaivannut kahvilaa, jossa olisi voinut rauhassa istuskella huilailemassa. Nyt hotkaisin hodarin "kioskilla" norkoillen, kun istumapaikkoja ei ollut. En huomannut, että olisiko esim. Kaapelin Hima&Saliin päässyt suoraan sisäkautta. Ja esiintymislavan savukone oli turha. Kaikesta muusta pelkkää plussaa : )

Viikonlopun parhautta ja foot candyä

Jo aikaisemmin peräänkuuluttamani mahtava Helsinki Vintage on kuin onkin jo huomenna!

  

Sitä ennen eli tänä iltana menen Tavastialle Poets of the fallin keikalle, jee!

Ja miten saatoinkaan unohtaa Lontoon shoppailuesittelystäni varsinaiset kevätherkut eli kahdet kangasballeriinat. Kun en osannut päättää, että otanko mintunvihreät vai purkkapinkit, otin molemmat, kun halvalla sain : )

Melko pitkä gap

Ei tästä tauosta pitänyt näin pitkä tulla, mutta parempi myöhään ku ei milloinkaan. Ja nytkin taidan aloittaa Lontoon-matkan purkamisen helpoimmasta päästä eli muutamasta ostoksesta.

Lopulta shoppailuaika jäi suunniteltua lyhyemmäksi, kun muuta "ajastettua" ohjelmaa oli sen verran paljon. No, olin jo etukäteen tutkaillut suosikkikauppojeni valikoimaa netistä ja tein täsmäiskuja. Koska olin kehittänyt lähes pakkomielteen löytää mustavalkoiset "gansterikengät", Debenhamsin kenkäosasto oli tärkeimpiä käyntikohteita. Ja sieltähän ne kenkulit sitten noin kolmen minuutin harkinnan jälkeen tarttuivat mukaan. Valkoinen olisi saanut olla valkoisempaa, mutta sellaisia ei ollut tarjolla, eikä olisi ollut muissakaan tsekkaamissani kaupoissa, sen sain huomata myöhemmin. Sen siitä saa, kun on näiden muotivillitysten kanssa vähän jälkijunassa. Joka tapauksessa, nämä olivat lähinnä täydellistä, nahkakengät, ihan mukavat jalassa ja vieläpä tarjouksessa.

Toiset kiinnostavat kengät olin bongannut Marks & Spencerin nettikaupasta. Retrot sandaalit, sellaiset 40-lukuisen tyyliset. Ja viimeisenä matkapäivänä kävin nekin nappaamassa mukaani.

Myös peruspikkumusta on ollut hankintalistallani, mutta kun olen jotenkin niin hankalan mallinen ihminen, niin mekon - varsinkin sellaisen kotelomekkomallin - löytäminen on suht' mahdotonta. Siispä olin varsin tyytyväinen tähän puolikellohelmaiseen mustaan mekkoon, joka saa vast'edes toimittaa pikkumustan virkaa. Marksilta tämäkin, miellyttävää, vesipestävää sekoitekangasta, edullinenkin vielä.

Ja tietysti Mikki-paita piti ostaa, kun sellaiseen törmäsin Primarkilla : )

Lisäksi mukaan tarttui pari muuta puseroa, mutta ne on niin basiciä, ettei jaksa tänne laittaa.

Ajattelin kertoa myös muutamia ravintolavinkkejä, mutta palataan niihin myöhemmin, nyt ei jaksa enää istua koneella valitsemassa ja käsittelemässä huonoja kuvia.

Mind the gap

Mä lähen nyt Lontooseen 5 päiväksi, ohjelmassa mm. musikaali, valokuvanäyttelyä, jalkapalloa ja tietysti paaaljon shoppailua. Tämä taukokuva on viime keväältä.

Kaulan lämmikkeeksi

Kun rannelämmittimien tekeminen alkoi jo riittää, siirryin kaulaosastolle ja tein mummolle kaulaliinan ihanasta Zitron Nimbus -langasta. Lanka on 100% orgaanista merinovillaa, se on pehmeää, eikä kutita ollenkaan ja sitä oli kiva myös kutoa. Kahdesta 50 gramman kerästä tuli noin 125 x 16 cm huivi.

Koska olen varsin laiska keskittymään monimutkaisten neulemallien opetteluun, mutta en myöskään halunnut tehdä ihan vaan sileää tai ainaoikein-neulettakaan, googlailin neulemalleja ja löysin Ullaneule-sivustolta turkkilaisen neuloksen ohjeen. Se on todella yksinkertainen malli, mutta lopputuloksena syntyy kuitenkin kivan elävä pinta. Langan puikkosuositus on 5-5½, mutta minä käytin muistaakseni 6½:n puikkoja, jotta verkkomainen rakenne näkyisi paremmin ja huivista tulisi kuohkeampi. Valmis huivi näyttää tältä:

Ja tässä vielä yksityiskohtaisempi kuva mallineuleesta:

Nykyään vanhojenpäivä on joka päivä...

...ainakin mulla, jonka oikeasta vanhojenpäivästä on kulunut tasan 25 vuotta (ja pari päivää päälle, kun hidas hämäläinen ei saanut postausta aikaiseksi perjantaina).

Nykyään vanhojenpäivämeininki on mennyt melkoiseksi kilpavarusteluksi. Rahaa palaa ja ruiskurusketusta kuluu, ja prom-tyyliset mekot tilataan jopa jenkkilästä. Meikki, kampaus, tekokynnet ja -ripset on tietysti ihan must. Minun aikanani - siis joskus kivikaudella - pukeuduttiin vanhanaikaisiin vaatteisiin, joita joko vuokrattiin teatterin puvustosta tai kaivettiin mummon vintiltä. Ja sitäkin aikaisemmin - noin alkuräjähdyksen aikoihin - tapana oli pukeutua vanhaksi. Siis todellakin vanhaksi ihmiseksi.

Minä olin siis "vanha" vuonna 1987. Halusin jotain vähän erilaista, joten en hankkinut mitään krinoliinipukua, vaan sattumoisin paikallisen boutiquen aletangolta löytyi 1920-luvun tyylinen mekko, jota vähän tuunailin. Lisäsin lantion kohdalle leveän satiinikaitaleen, johon tuli iso rusetti, ja kaula-aukkoon plyyminauhaa. Lisäksi tietysti piti tehdä piiiitkät helmet kaulaan. Kengät olikin ihan normikäytössä olevat kiiltonahkaiset (=muoviset) t-remmiavokkaat, jotka nyt sattumalta sopivat tyyliin. Mekko maksoi tasan 100 markkaa. Toinen mokoma meni kampaajalle, sentään sellaisen satsauksen päivän kunniaksi tein. Erittäin harmillista on, ettei juhlapäivästä ole kuin pari huonoa valokuvaa, joista tässä yksi:

Ja mikä parasta siinä, että on vanha (ilman lainausmerkkejä)... ja hamsteri luonteeltaan. Puku on edelleen tallella alkuperäisessä muodossaan eli ylimääräiset koristukset poistettuna. Ja nythän se on taas jopa ihan ajankohtainen, monella muotitalollahan on ollut viime aikoina flapper-mekkoja mallistoissaan. Ja trendeistäkin viis, vintagetyylin ystävänä tälle löytyy kyllä varmasti käyttöä vielä.

Paluu tulevaisuuteen, osa 4

Vielä viimeiset vanhat jutut ennen ajan tasalle pääsemistä. 

Kuljen päivittäin junalla töihin, matkaan kuluu n. 20 min./suunta (paitsi tietysti jos on pakkasta, hellettä, lumisadetta, lehtikelejä tms., jolloin matka voi kestää kuinka kauan vaan). Koska on tylsä vain istua ja töllöttää samoja maisemia vuodesta toiseen, voi yhtä hyvin tehdä jotain "hyödyllistä". Pieni käsityö kulkee mukana käsilaukussa, joten syksyn aikana innostuin taas kutomaan. Tai siis neulomaan, pitäisi kai sanoa. Edellisvuonna joulumyyjäisissä asiakkaat kyselivät kynsikkäitä - ärsyttävä sana, joten sanon ranteenlämmittimiä -, eikä niitä mulla tietenkään silloin ollut tarjolla, joten ajattelin tehdä siis niitä. Jokusen parin sain tehtyä, mutta sitten missasinkin myyjäiset. Osa on löytänyt uuden omistajan muuta kautta, osa jäi odottamaan ensi joulun myyjäisiä.

Syksyn muotimessuilta tuli hankittua kaikenlaista, mm. läjä koruja (joo, ei pitäisi ostaa, vaan tehdä itse), ihana turbaanimyssy (siitä joskus myöhemmin) ja tämä laukku:

Entinen iso arkikassini alkoi olla jo melko ruupahtaneen näköinen, joten tämä olikin siis tarpeellinen hankinta. Seuraavana päivänä kävin messuilla uudestaan äitini kanssa ja samassa myyntipisteessä hän penkoi valtavia laukkuvalikoimia ja hihkaisi "Mä otan tän!". Siihen sitten vastasin: "Mä otin ton eilen!". Eli meillä on nyt samanlaiset laukut : )

Talven alennusmyynneissä en kauheasti innostunut käymään, mutta yksi maratonshoppailupäivä meillä oli kavereiden kanssa. Neljä naisihmistä ja reilu 7 tuntia shoppailua. No, okei, sisältyi siihen aikaan myös maistuva ja todella täyttävä brunssi Flada 13 -bistrossa (voin suositella) ja toinen kaffepaussi. Varsin kiva päivä kaiken kaikkiaan ja kerrassaan hyvä löytö oli Wondersin saappaat -50%:n alennuksella. Olin kaipaillut nättejä saappaita maltillisella korolla ja tältä ne näyttää: 

Nyt vaan kun superpakkaset loppuis, että tarkenis noita käyttää. Sitä odotellessa.

Paluu tulevaisuuteen, osa 3

Kerran näin mainoksen Orimattilassa sijaitsevasta Megamyynti Areena -outlet-myymälästä ja pitihän sinnekin tietysti päästä ihmettelemään, ihan peräti kaksikin kertaa. No se se vasta olikin metka paikka, tavaraa oli karkeista hääpukuihin ja kaikkea siltä väliltä. Vaateosastot olivat laajimmat, mutta suurin osa oli sellaista "rouvamallistoa". Mutta siitäkin huolimatta ja vaikka "mitään-en-tarvi-meen-vaan-uteliasuuttani-kattomaan", niin kyllähän siellä tuli shoppailtuakin.

Ensimmäisellä reissulla ostin mm. Voglian neulepuseron, josta sain jotenkin sellaisia 30-luvun tennispaitaviboja.

Ja jostain kumman syystä minä - maailman suurin twinsettien ystävä! - en ostanut puseroon kuuluvaa neuletakkia. Mikä lienee mielenhäiriö iskenyt, mutta maailman paras säkä kävi toisella visiitillä monta viikkoa myöhemmin, kun kyseistä neuletakkia oli jäljellä vielä yksi kappale ja juuri oikeaa kokoa. Kesämmällä tämä setti tulee taatusti käyttöön.

Ja sitä kesää odotellessa kaipasin lämmikettä varpaille. Olin bongannut Reino-kaupasta balleriinamalliset tossut, jotka kuitenkin olivat Tampereen tehtaanmyymälästä loppu silloin kun siellä kävin ennen joulua. Kuulemma olivat kovin suosittuja pikkujoulubilejalkineita nämä. No, outletista sitten löysin nämä yksilöt, jotka ovat kai vähän vanhempaa mallia rusetista päätellen, mutta oikeastaan vielä kivemmat kuin ne uudemmat versiot.

Täytynee taas keväällä pyörähtää Orimattilan suunnalla, ties mitä kivaa sieltä taas voikaan löytää.

Paluu tulevaisuuteen, osa 2

Lokakuun alussa järjestettiin jälleen kiva Helsinki Vintage -tapahtuma Kaapelitehtaalla. Monta kertaa olen siellä käynyt penkomassa myyjien aarteita. Useimmiten vaan "vintage"vaatteet ja -kengät ovat niin pieniä, ettei niistä meikäläiselle ole muuta iloa kuin silmänilo, mutta joskus sattuu löytöjäkin kohdalle. Tällä kertaa mukaan tarttui vaaleat 1970-luvun nahkasandaalit, kotimaista Desireé luxus -merkkiä. Kengät ovat kaupan vanhaa varastoa eli siis käyttämättömät, niissä oli vielä alkuperäinen käsinkirjoitettu hintalappukin tallella, 200 markkaa luki siinä. Minä maksoin näistä 10 €.

Mitähän on muuten Helsinki Vintagelle tapahtunut? Nettisivut ovat kadonneet bittiavaruuteen, eikä tulevia tapahtumia ole mainostettu Facebookissakaan. 

Paluu tulevaisuuteen, osa 1

No, eihän tässä tullutkaan pidettyä kuin puolen vuoden tauko.... Ennen palaamista nykyhetkeen täytyy siis mennä ajassa taaksepäin. Bloggausinto oli ihan yhtä hukassa kuin tekemisintokin pitkän aikaa. Shoppailu- ja messuiluintoa löytyi sitten sitäkin enemmän, tuli käytyä jos jonkinnäköisillä messuilla ja outlet-myynneissä. Poimitaanpas parhaita paloja näin bloggailun alkuverryttelyksi.

Syksyllä kävin mm. Coats Opti Crafts Oy:n eli käsityötarvikkeiden maahantuojan muuttomyynnissä. "Myöhästyin" noin 20 minuuttia avaamisajasta ja parhaat palat taisi olla jo viety nenän edestä. Tarjolla oli paljon lankoja, kankaita, ompelutarvikkeita, neulepuikkoja, kaavoja yms. Kävi sulovilenit, ostin, ku halvalla sain.

Saattaa olla, että vähän sekosin, varsinkin Burdan kaavalaareilla, niitä jäi - karsimisen jälkeen - ostoskoriin 27 kpl. Lisäksi mukaan tarttui erinäinen määrä sekalaisia tarvikkeita, nauhoja, virkkauslankoja, kassinkahvoja ja kaksi 5 metrin pakkaa aida-kangasta. Koko oheinen läjä kustansi vain 68 €, eihän sillä olisi saanut esim. kovinkaan montaa kaavaa normihinnalla kaupasta. Seliseli.