Mind the gap

Mä lähen nyt Lontooseen 5 päiväksi, ohjelmassa mm. musikaali, valokuvanäyttelyä, jalkapalloa ja tietysti paaaljon shoppailua. Tämä taukokuva on viime keväältä.

Kaulan lämmikkeeksi

Kun rannelämmittimien tekeminen alkoi jo riittää, siirryin kaulaosastolle ja tein mummolle kaulaliinan ihanasta Zitron Nimbus -langasta. Lanka on 100% orgaanista merinovillaa, se on pehmeää, eikä kutita ollenkaan ja sitä oli kiva myös kutoa. Kahdesta 50 gramman kerästä tuli noin 125 x 16 cm huivi.

Koska olen varsin laiska keskittymään monimutkaisten neulemallien opetteluun, mutta en myöskään halunnut tehdä ihan vaan sileää tai ainaoikein-neulettakaan, googlailin neulemalleja ja löysin Ullaneule-sivustolta turkkilaisen neuloksen ohjeen. Se on todella yksinkertainen malli, mutta lopputuloksena syntyy kuitenkin kivan elävä pinta. Langan puikkosuositus on 5-5½, mutta minä käytin muistaakseni 6½:n puikkoja, jotta verkkomainen rakenne näkyisi paremmin ja huivista tulisi kuohkeampi. Valmis huivi näyttää tältä:

Ja tässä vielä yksityiskohtaisempi kuva mallineuleesta:

Nykyään vanhojenpäivä on joka päivä...

...ainakin mulla, jonka oikeasta vanhojenpäivästä on kulunut tasan 25 vuotta (ja pari päivää päälle, kun hidas hämäläinen ei saanut postausta aikaiseksi perjantaina).

Nykyään vanhojenpäivämeininki on mennyt melkoiseksi kilpavarusteluksi. Rahaa palaa ja ruiskurusketusta kuluu, ja prom-tyyliset mekot tilataan jopa jenkkilästä. Meikki, kampaus, tekokynnet ja -ripset on tietysti ihan must. Minun aikanani - siis joskus kivikaudella - pukeuduttiin vanhanaikaisiin vaatteisiin, joita joko vuokrattiin teatterin puvustosta tai kaivettiin mummon vintiltä. Ja sitäkin aikaisemmin - noin alkuräjähdyksen aikoihin - tapana oli pukeutua vanhaksi. Siis todellakin vanhaksi ihmiseksi.

Minä olin siis "vanha" vuonna 1987. Halusin jotain vähän erilaista, joten en hankkinut mitään krinoliinipukua, vaan sattumoisin paikallisen boutiquen aletangolta löytyi 1920-luvun tyylinen mekko, jota vähän tuunailin. Lisäsin lantion kohdalle leveän satiinikaitaleen, johon tuli iso rusetti, ja kaula-aukkoon plyyminauhaa. Lisäksi tietysti piti tehdä piiiitkät helmet kaulaan. Kengät olikin ihan normikäytössä olevat kiiltonahkaiset (=muoviset) t-remmiavokkaat, jotka nyt sattumalta sopivat tyyliin. Mekko maksoi tasan 100 markkaa. Toinen mokoma meni kampaajalle, sentään sellaisen satsauksen päivän kunniaksi tein. Erittäin harmillista on, ettei juhlapäivästä ole kuin pari huonoa valokuvaa, joista tässä yksi:

Ja mikä parasta siinä, että on vanha (ilman lainausmerkkejä)... ja hamsteri luonteeltaan. Puku on edelleen tallella alkuperäisessä muodossaan eli ylimääräiset koristukset poistettuna. Ja nythän se on taas jopa ihan ajankohtainen, monella muotitalollahan on ollut viime aikoina flapper-mekkoja mallistoissaan. Ja trendeistäkin viis, vintagetyylin ystävänä tälle löytyy kyllä varmasti käyttöä vielä.

Paluu tulevaisuuteen, osa 4

Vielä viimeiset vanhat jutut ennen ajan tasalle pääsemistä. 

Kuljen päivittäin junalla töihin, matkaan kuluu n. 20 min./suunta (paitsi tietysti jos on pakkasta, hellettä, lumisadetta, lehtikelejä tms., jolloin matka voi kestää kuinka kauan vaan). Koska on tylsä vain istua ja töllöttää samoja maisemia vuodesta toiseen, voi yhtä hyvin tehdä jotain "hyödyllistä". Pieni käsityö kulkee mukana käsilaukussa, joten syksyn aikana innostuin taas kutomaan. Tai siis neulomaan, pitäisi kai sanoa. Edellisvuonna joulumyyjäisissä asiakkaat kyselivät kynsikkäitä - ärsyttävä sana, joten sanon ranteenlämmittimiä -, eikä niitä mulla tietenkään silloin ollut tarjolla, joten ajattelin tehdä siis niitä. Jokusen parin sain tehtyä, mutta sitten missasinkin myyjäiset. Osa on löytänyt uuden omistajan muuta kautta, osa jäi odottamaan ensi joulun myyjäisiä.

Syksyn muotimessuilta tuli hankittua kaikenlaista, mm. läjä koruja (joo, ei pitäisi ostaa, vaan tehdä itse), ihana turbaanimyssy (siitä joskus myöhemmin) ja tämä laukku:

Entinen iso arkikassini alkoi olla jo melko ruupahtaneen näköinen, joten tämä olikin siis tarpeellinen hankinta. Seuraavana päivänä kävin messuilla uudestaan äitini kanssa ja samassa myyntipisteessä hän penkoi valtavia laukkuvalikoimia ja hihkaisi "Mä otan tän!". Siihen sitten vastasin: "Mä otin ton eilen!". Eli meillä on nyt samanlaiset laukut : )

Talven alennusmyynneissä en kauheasti innostunut käymään, mutta yksi maratonshoppailupäivä meillä oli kavereiden kanssa. Neljä naisihmistä ja reilu 7 tuntia shoppailua. No, okei, sisältyi siihen aikaan myös maistuva ja todella täyttävä brunssi Flada 13 -bistrossa (voin suositella) ja toinen kaffepaussi. Varsin kiva päivä kaiken kaikkiaan ja kerrassaan hyvä löytö oli Wondersin saappaat -50%:n alennuksella. Olin kaipaillut nättejä saappaita maltillisella korolla ja tältä ne näyttää: 

Nyt vaan kun superpakkaset loppuis, että tarkenis noita käyttää. Sitä odotellessa.

Paluu tulevaisuuteen, osa 3

Kerran näin mainoksen Orimattilassa sijaitsevasta Megamyynti Areena -outlet-myymälästä ja pitihän sinnekin tietysti päästä ihmettelemään, ihan peräti kaksikin kertaa. No se se vasta olikin metka paikka, tavaraa oli karkeista hääpukuihin ja kaikkea siltä väliltä. Vaateosastot olivat laajimmat, mutta suurin osa oli sellaista "rouvamallistoa". Mutta siitäkin huolimatta ja vaikka "mitään-en-tarvi-meen-vaan-uteliasuuttani-kattomaan", niin kyllähän siellä tuli shoppailtuakin.

Ensimmäisellä reissulla ostin mm. Voglian neulepuseron, josta sain jotenkin sellaisia 30-luvun tennispaitaviboja.

Ja jostain kumman syystä minä - maailman suurin twinsettien ystävä! - en ostanut puseroon kuuluvaa neuletakkia. Mikä lienee mielenhäiriö iskenyt, mutta maailman paras säkä kävi toisella visiitillä monta viikkoa myöhemmin, kun kyseistä neuletakkia oli jäljellä vielä yksi kappale ja juuri oikeaa kokoa. Kesämmällä tämä setti tulee taatusti käyttöön.

Ja sitä kesää odotellessa kaipasin lämmikettä varpaille. Olin bongannut Reino-kaupasta balleriinamalliset tossut, jotka kuitenkin olivat Tampereen tehtaanmyymälästä loppu silloin kun siellä kävin ennen joulua. Kuulemma olivat kovin suosittuja pikkujoulubilejalkineita nämä. No, outletista sitten löysin nämä yksilöt, jotka ovat kai vähän vanhempaa mallia rusetista päätellen, mutta oikeastaan vielä kivemmat kuin ne uudemmat versiot.

Täytynee taas keväällä pyörähtää Orimattilan suunnalla, ties mitä kivaa sieltä taas voikaan löytää.