sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Viimeinen juna Nääshvilleen tais männä jo

Isabel Marant -tyylinen western-paita taitaa olla jo niin so last season. Toisaalta tämä omatekemä yksilö alkaa olla jo lähes "vintagea", kun olen nimittäin tämän ommellut jo vuonna 1987, kaava oli joku ihan perus-Burda tai Stil. Kaikki nämä vuodet paita on roikkunut kaapissani, olen vaan harmitellut sitä, että kasarimuodin mukainen leveä hartialinja ja muutenkin melkoinen väljyys on rajoittanut paidan käyttöä. No, nythän nuo edellä mainitut ilmiöt ovat vähän niinku palanneet, kuin myös western-tyylikin hetkeksi. Rohkaistuin pistämään paidan päälleni kerran viime syksynä, muotimessuille peräti.      
 
 
Jokaikinen paljetti on ommeltu yksitellen ja käsin. Kuvion mallin olin bongannut jostain lehdessä olleesta college-paidan (!) koristuksesta, tosin se ei kuvassa näkynyt kokonaan, joten jouduin vähän kehittelemään lisää koukeroita. Kopioin ja suurensin mallin ja siirsin liidulla paidalle. Ja ei muuta ku ompelemaan paljettetteja. Kun oli kiire saada paita valmiiksi jotain tiettyä tilaisuutta varten (en muista mitä), tein sitä kerran mm. paikallisjunassa ja sain osakseni hiukan kummeksuvia katseita.
 
  
Harmillista on se, että kangas on pesuissa haalistunut, eikä se enää näytä oikein siistiltä. Sitä paitsi se on aika paksua ja tönkköäkin, eli paita ei laskeudu nätisti. Mutta säästettäköön tämä muinaismuistona ja näköjään sitä voi muutaman kymmenen vuoden välein vähän ulkoiluttaakin, puutteistaan huolimatta : )

Ei kommentteja: